Sakko moottoripyöräpoliisilta

Sain sakon moottoripyöräpoliisilta Äänekosken rajan jälkeen juuri kun kuuntelin autoradiosta vanhaa Sundqvistin haastattelua vuodelta 1991. Hidastin varmuuden vuoksi nopeutta, kun näin kaukana moottoripyörän, mutta se ei auttanut. Näin peilistä kuinka moottoripyörä kääntyi perääni, jolloin ajoin linja-autopysäkille odottamaan. Joudun vähän peruuttamaan. Savoa puhunut vanhan oloinen moottoripyöräpoliisi sanoi, että nopeutta oli 110 kilometriä tunnissa, mutta sen jälkeen olin hidastanut kahdeksaan kymppiin. Ihmettelin itsekin, että nopeutta oli noin paljon. Kuvittelin, että sitä oli niin vähän, että saisin korkeintaan kirjallisen huomautuksen.

Juttu ärsyttää ja masentaa sen verran, että en halua muistella yksityiskohtia. Eniten harmittaa se, että menetän ajokorttini, kun saan kolmannen sakon, ja se tapahtuu aivan varmasti. Sakon saatuani ja ajamaan lähdettyäni ajoin ylinopeutta niin kuin tavallisesti. Kahdeksan kymppiä on tuolle tielle täysin sairas nope... hitaus. Nytkin oli hyvä keli ja liikennettä tuskin lainkaan - paitsi se yksi moottoripyöräpoliisi. Eihän tuollaiselta voi suojautua mitenkään. Vaikka yrittäisin olla ajamatta ylinopeutta, ajan sitä joskus vahingossa ja menetän silloin ajokorttini. Rangaistus on täysin kohtuuton maalla asuvalle, jolle oma auto on ainoa tapa liikkua.