Viikko auton vieressä

Rahaa säästääkseni päätin yrittää korjata auton ruostevaurion itse viemättä autoa korjaamolle. Tulin siihen tulokseen, että en pääsisi palkoille, jos tekisin tätä ammatikseni. Auto oli tunkin varassa yli viikon ennen kuin homma oli ohi. Viikkoon sisältyi käynti 80 kilometrin päässä rautaa hakemassa ja sitä ruuvipenkissä vääntämässä sekä yli sadan kilometrin lenkki kaupunkiin tarvikkeita ostamaan.

Kuvaa siitä, miltä auton kynnys näytti ennen kuin ruosteisin alue oli leikattu pois, ei valitettavasti ole. Tässä kuvassa on tehty aukko, joka on tarkoitus täyttää.

Kynnyskotelo jatkui huonona vielä tästä kohdasta perään päin. Heikointa oli aivan kotelon pohjassa. Ylempänä pelti oli paksumpaa.

Aloitin korjaamisen leikkaamalla neliskanttista huonekaluputkea halki niin, että puoliskoista tuli L-palkit. Toista näistä levitin ruuvipenkin ja sorkkaraudan avulla. Ruuvipenkki oli 80 kilometrin päässä autosta, joten levittäminen piti tehdä arviopohjalta. Onneksi arvaus oli oikea. Hitsasin L-palkin osittain kotelon sisään ja tasoitin kolon hitsaamalla. Seuraavissa kuvissa L-palkkia sovitetaan paikalleen.

Seuraavassa kuvassa L-palkki on muotoiltuna ennen paikalleen hitsaamista. Reiät on tehty, jotta hitsauspintaa tulisi enemmän.

Seuraavassa kuvassa on palkki osittain kiinni hitsattuna. Sen "idea" käynee parhaiten selville tästä kuvasta.

Kun L-palkki oli paikallaan, hitsasin sen päälle 3 mm teräslevystä leikatun suikaleen. Tässä vaiheessa ilmeni uusi ongelma. Lisää ruostunutta peltiä löytyi paikka-alueen edestä. Siihen oli suunniteltava lisäpaikka.

Valitettavasti heikkoa aluetta oli enemmän kuin mikä lopulta paikattiin. Paikan viereen jäi aika ohutta peltiä. Tässä kuvassa 3 mm. peltisuikale on paikallaan. Sen edessä oleva pelti on hyvin heikko ja olisi pitänyt korvata uudella. Uuden hitsaaminen olisi polttanut eristettä laajalta alueelta lokasuojan sisältä. Niinpä heikko pelti jäi paikalleen. Sauma 3 -millisen ja lähes olemattoman paksun pellin välissä oli hankala hitsattava, kun ohut pelti paloi puhki.

Seuraavassa on paikkapala, johon on kiinnitetty isompi pellinpala, joka jää piiloon kynnyskotelon sisälle. Isomman pellin tarkoitus on estää sauman puhki palaminen hitsattaessa. "Ruosteopillisesti" ratkaisu ei liene erityisen hyvä. Mutta meneehän koteloon suihkutettava suojaöljy tällaisten palojen väliin.  

Ohutta peltiä ei olisi tietenkään pitänyt jättää paikalleen, mutta jätin sen toivoin, että katsastusmies ei kokeilisi juuri siitä. Onhan vieressä poikkeuksellisen paksua materiaalia. Päätin yrittää vahvistaa heikkoa peltiä tinaamalla. Projektiin meni monta kymppiä (pohjustusaine + tina + lämmitin), eikä homma kovin hyvin onnistunut. Tinattava alue oli liian vaativa aloittelijan ensimmäiseksi kokeiluksi. Ei ollut edes pensseliä pohjustusaineen levittämiseksi, joten käytin vanhaa hammasharjaa. Jonkin verran tinaa auton peltiin kuitenkin tarttui.

Olin lopulta jo niin kyllästynyt koko hommaan ja pettynyt epäonnistumiseen, että en jaksanut viimeistellä paikkausta. Sen erottaa selvästi. Sauman olisi pystynyt hiomaan näkymättömäksi. Olosuhteetkin olivat epämukavat. Koko homma piti tehdä ulkona vesi- ja räntäsateessa. Jouduin väsäämään "pressuteltan" auton viereen.

Lopputulos jäi korkeintaan välttäväksi. Heikoin kohta peittyi onneksi lähes kokonaan sisälokasuojan alle. Lopuksi suihkutin kaikista mahdollisista koloista pullollisen kotelonsuojaöljyä kynnyskotelon sisälle. Tarkoitus on lisäillä sitä. En halua tehdä tätä hommaa uudestaan. Se, että ruostuminen ylipäätään pääsi tapahtumaan, on pelkästään omistajan laiskuutta ja velttoutta. Otan täyden vastuun. Auto ei ruostu, jos sen ei anna ruostua.

Hitsaillun kohdan päälle levitin vaahtokumin palalla (pensseli puuttui edelleen) Ferrexiä, jonka pintaan suihkutin kiiltävää maalia, jonka päälle suihkutin kotelonsuoja-ainetta. Kaikki toimenpiteet tehtiin liian nopeasti ja liian kylmässä eli kaikkien ohjeiden vastaisesti. Mutta paikkamaalataan tarpeen mukaan.

Paikattu alue erottuu törkeästi, mutta koska se on osittain auton alla, sitä ei näe normaalisti autoa katsellessa. Pitää kumartua kurkistamaan. Sitä paitsi auton kynnyskotelon takaosa on vastaavalla tavalla näkyvästi paikattu, ja tuon paikkaamisen on tehnyt ammattimies neljä vuotta sitten. Tätä aluetta ei näy näissä kuvissa. Ja kuten sanottu, olisin pystynyt tekemään paikasta vähemmän erottuvan. Into vain lopahti, kun olosuhteet olivat, mitkä olivat.

Huono, mikä huono, mutta on se kuitenkin alkutilanteeseen verrattuna askel parempaan suuntaan. Eihän tässä mitään näyttelyautoa oltu tekemässä.